Hiukan taustaa; Nappi (Zaphalayaz Faith Healing)
Lyypekkiin ja takaisin.
Päätös Saksaan lähdöstä syntyi jo loppukesällä, mutta loppujen lopuksi suunnitelmien täytäntöönpanossa tuli aikamoinen kiire, sillä Napin juoksu alkoikin odotettua aiemmin. H-hetki näytti osuvan juuri sille viikonlopulle, mikä oli ainut ei sopiva ajankohta; Kasvattaja oli reissussa Virossa ja sulho oli luvattu saksalaiselle kennelille samaan aikaan. Kaikki tuntui siis menevän mönkään. Päätimme kuitenkin yrittää astutusta ennen ko viikonloppua, jos Napin progearvot vain olisivat suotuisat.
Progearvoja käytiin sitten mittailemassa ma, joka oli juoksun 9. päivä. Tulos oli 0,9 eli ei mitään vielä. Keskiviikkona olimme valmiita lähtöön, jos proge olisi nousussa. Tulos sama kuin maanantaina eli ei syytä lähtöön. Kävimme vielä perjantaina ottamassa arvot, jolloin tulos oli 1,4 eli ei vielä kiirettä. Tämän tuloksen perusteella päätimme yrittää astutusta Saksassa seuraavana maanantaina.
Pääsin siis lopulta matkaan. Matkavaihtoehtoja oli tähän mennessä ehditty jo miettiä useita. Kaikki laivayhtiöt ja lentovaihtoehdot oli käyty moneen kertaan läpi. Ajankohdan myöhäinen varmistuminen teki oikeastaan ainoaksi vaihtoehdoksi laiva+automatkan. Tiia oli Virossa, joten hän ei millän ehtisi lautalle mukaan, ja Viron kautta autolla kiertämisessä ei puolestaan olisi mitään järkeä, sillä kilometrejä kertyisi melkein tuhat enemmän. Baltian ja Puolan läpi ajaminen ei myöskään suuremmin houkutellut. Lähdin siis Napin kanssa kaksin autolla Turkuun ja Tukholmasta sunnuntai aamuna ajamaan Saksaa kohti. Tiia lensi sunnuntaina Helsingistä Kööpenhaminaan, josta otin hänet kyytiin. Ajomatka Ruotsin läpi sujui ilman kommelluksia ja edellä aikataulua. Tiet olivat erinomaisia ja lähes tyhjiä. Kööpenhaminan moottoriteillä sen sijaan riitti kulkijaa sunnuntaista huolimatta.
Perillä Lyypekin lähellä pienessä kylässä olimme hyvissä ajoin. Kävimme tervehtimässä Hans ja Tina Arenhoevelia, joiden koira Eros on. Samalla näimme Eroksen ensi kertaa livenä. Eros oli juuri sellainen kuin toivoimme, erittäin ystävällinen ja varma omasta itsestään, turha koheltaminen puuttui. Hans on kasvattanut pienimuotoisesti riiseneitä jo parikymmentä vuotta. Hän on ammatiltaan eläinlääkäri. Hänen kennelistä on lähtöisin monia saksalaisia käyttökoiria.
Hans oli varannut meille läheisestä pienestä maaseutuhotellista huoneen, jossa yövyimme. Aamulla oli ensimmäisen astutuksen aika, kaikki sujui niinkuin pitikin. Sitten suuntasimme Lyypekkiin. Lyypekistä hotellin saanti osottautui erittäin vaikeaksi. Matkailuneuvonnastakaan ei ollut apua. Ilmeisesti Lyypek on jonkinlainen joulukaupunki Saksassa, sillä kaikki sopivat hotellit olivat täynnä. Vanhassa kaupungissa oli useita joulutapahtumia, vanhojen kirkkojen sisällä joulumarkkinoita ja paljon väkeä joka puolella. Kolmen tunnin etsinnän jälkeen onneksi löysimme hotellin. Lähtöpisteestä 100m, mutta autolla tuli ajettua se kolme tuntia, ja epätoivo meinasi jo vallata. Kukapa olisi osannut arvata, että koko kaupunki olisi täynnä. Hotellimme oli pieni, mutta lähellä vanhaa kaupunkia ja koiraystävällinen.
Seuraavana päivänä meillä oli aikaa viettää kaupunkilomaa. Meille kummallekin harvinaista herkkua. Tiialle vielä mukavampaa, kun hänen omat koiransa olivat hyvissä hoitopaikoissa (Kiitos vaan kaikille hoitajille). Niinpä Tiia sai aamuisin jäädä nukkumaan, kun minä lähdin Napin kanssa tutustumaan Lyypekin kaupungin puistoon. Iso ja siisti puisto sorsalampineen ja jopa haikaroineen. Puistossa tapasimme muutaman saksalaisen koirankin, mutta tällä kertaa en uskaltanut päästää Nappia leikkimään nuoren Briard-uroksen kanssa.;)
Lyypekistä tuli koluttua muutama kirkko ja kirkontorni, kävimme joulumarkkinoilla ja luonnollisesti ostoksilla. Illalla pääsimme seuraamaan paikallisen koirakerhon harjoituksia. Harjoituksissa oli useita riiseneitä ja saksanpaimenkoiria treenaamassa suojelua ja tottista. Näistä osaisi Tiia enemmänkin kertoa, mutta mielenkiintoista oli.
Keskiviikkoaamuna Nappi ja Eros tapasivat onnistuneesti toisen kerran lumipyryssä, jonka jälkeen lähdimme pitkälle ajomatkalle kohti Tukholmaa. Tanskan ja Ruotsin rajalla tullivirkailija kyseli koiran papereita, mutta ei itse koiraa tarkastanut ollenkaan. Periaatteessa mukanamme olisi voinut olla aivan eri koira kuin paperit osoittivat. Torstaina olimmekin jo kotona.
Nyt vain odottelemaan oliko reissu tuloksellinen.
